Syksyn lähestyessä minulla on ollut jo vuosia tapana kaivaa puikot ja langat esiin neuloakseni itselleni uuden pipon. Olen kokenut syksyn virallisesti alkaneeksi kun olen saanut pipon valmiiksi.
Tänä vuonna tuttua mielitekoa ei tullutkaan. Sormet hamusivat kyllä kohti puikkoja, virkkuukoukkuja ja lankoja mutta ajatuksissa ei siintänytkään pipo.
Alla kuvia vaiheessa olevista käsitöistä. Näistäkin on tulossa lämmikettä talveksi, ei minulle vaan noille pienille viluisille. Laittelen myöhemmin kuvia valmistuneista takeista malleineen.
Meillä oli heinäkuussa kaksi pojankoltiaista hoidossa. Viikko meni hyvin, nautittiin auringosta ja haisteltiin metsää. Hienot pojat, Dobby ja Sonny.
Nyt kun on paremmin aikaa niin: Meillä oli keväällä kyläilemässä myös Muusa, Noran tyttären tytär ja Hertan siskon tyttö. Lempin pikkuserkku!
Muusa oli meillä kuukauden hoidossa omistajan opiskeluiden vuoksi. Muusasta on kasvanut vuodessa mukava lähes aikuinen koira. Lempi toimi tuttuun tapaan taas leikittäjänä ja yksinolot minun ollessa töissä sujui ilmeisen rattoisasti.
Vähän ehkä alkaa Lempillä jo ikä painaa, sen verran väsyneeltä typy välillä vaikutti iltaisin. Silloin Lemppari saikin tulla minun kainaloon nukkumaan yöksi.
Hassua että siitä on vasta vuosi kun meidän arkea pyöritti täällä suloinen pentukolmikko emoineen: klik. Muutoin elämä on vaikuttanut yhtä hektiseltä kuin tämäkin kevät.
Muusan kyläilyn aikana ei tullut kaivettua kameraa kertaakaan esille, joten puhelimella otettuja kuvia tarjolla.
Ja melkein tämän näköisenä minä Muusa-mussun sitten palautin, tosin en tiedä huomasiko hakija mitään. Tais olla jugurtit jo rapistunu naamalta siinä vaiheessa.
Herttulin poika Väinö kävi meillä viikko sitten kylässä. Viime näkemästä onkin jo melkein vuosi, vaikka asutaan vaan muutaman kilometrin etäisyydellä. Nyt suunniteltiin yhteistä metsäreissua joka olisi tarkoitus toteuttaa jo tänä kesänä, että jos ei niin pitkää väliä sukutaapaamisessa kuin aiemmin. Minulla on hetkeksi työ- ja opiskelukiireet helpottaneet joten on huippua kun kerkiää suunnitella muutakin toimintaa.
Lempi otti taas ilon irti kaikista vieraista, Väinön omistajia pussaillen ja Väinön kanssa leikkien.
Väinö on kyllä ihan vanhempiensa näköinen. Selkeitä piirteitä äidistä ja selkeitä piirteitä isistä. Lisäksi tuttuja piirteitä joista on kuitenkaan vaikea sanoa kummalta vanhemmalta on peritty. Viehättävä poika, kuten vanhempansakin.
Riimi-isin omistajan ottama kuva tulevista vanhemmista melkein kolmen vuoden takaa.
Tässä myöskin Väinön vanhemmat vertailun vuoksi.
Hertan on kuvannut Elisa Honkala ja Riimin kuvan olen kopioinut netistä (kuvaajaa en muista).
Nopealla selaamisella ei löytynyt parempia vertailukuvia ja nimenomaan ilmeistä.
Alkukevät on mennyt tiiviisti töiden ja opiskeluiden merkeissä. Välillä meillä on ollut myös vierailevia tähtiä hoidossa. En ole ollenkaan ainut joka koittaa löytää riittävästi aikaa jokaiselle elämän osa-alueelle koirien omistajana. Työ, opiskelu, yhdistystominta, muut harrastukset, ihmissuhteet, riittävä lepo. Ja ne koirat ja niiden tarpeet!
Vaikka kaikkeen ei pysty koko ajan panostamaan niin paljon kuin haluaisi, niin pitkällä aikajänteellä asiat yleensä tasapainottuvat. Se on lohdullista ja antaa tilaa nauttia tästä hetkestä.
Kirpsakka aamulenkki!
Vuosia sitten koirillani oli tossut joissa oli yksi kerros fleesekangasta ja pohjassa mokkanahkavahvike. Kovimmilla pakkasilla ne eivät kuitenkaan riittäneet pitämään tassuja lämpiminä. Varpaiden kylmettyessä alkoi koipien nostelu ja itku. Oli kaivettava puikot ja langat esiin ja kehiteltävä tossujen alle sukat. Takajalkojen sukkiin neuloin kantapään kintereen kohdalle tuomaan lisää istuvuutta.
Sittemmin tein kaksikerroksisesta fleesekankaasta koirilleni uudet tossut ja villasukat jäivät melko tarpeettomiksi. Sinäänsä harmi sillä nuo sukat ovat niin söpöjä!
kevättalvi 2011
Sukkapuikot kokoa 2.0
Lanka: Novitan Rose Mohair
Takajalkojen sukat:
Luo 20 silmukkaa. Neulo pyöröneuleena resoria 1 0 1 n, 10 kierrosta.
Neulo aina oikein pyöröneuletta 20 kierrosta.
Kantapää:
Neulo kymmenellä silmukalla (kahden puikon silmukat) edestakaisneuletta, oikealla puolella oikeita silmukoita ja nurjalla nurjia silmukoita, 10kierrosta. (Puikon ensimmäisen silmukan voi nostaa neulomatta niin reunasta tulee siistimpi.)
Kantapään kavennukset:
-neulo ensin 5 s. oikein (ensimmäisen voi jättää neulomatta niin reunasta tulee edelleen siistimpi)
-jätä 6. silmukka neulomatta, neulo 7. silmukka, vedä 6. silmukka 7. silmukan yli (ylivetokavennus)
-neulo vielä yksi silmukka
-käänny työn nurjalle puolelle
-Neulo kaksi silmukkaa nurin (ensimmäisen voi taas nostaa neulomatta) ja seuraavat kaksi yhteen nurjalla silmukalla
-neulo vielä yksi silmukka ja käänny sen jälkeen työn oikealle puolelle
-neulo 3 s. oikein, tee 4. ja 5. silmukalla ylivetokavennus, neulo vielä yksi oikein ja käänny sitten työn nurjalle puolelle
-neulo 4 s. nurin, kaksi seuraavaa yhteen, vielä yksi silmukka normaalisti nurin, käänny työn oikealle puolelle
Kerää silmukat kantapään sivuilta puikoille. Neulo pyöräneuleena aina oikein neuletta 50 kierrosta. Kavenna 1s. molemmilla sivulla joka kierros, kunnes silmukoita on joka puikolla 5kpl.
Kärkikavennus:
-neulo 1. kierroksella joka puikon alussa kaksi silmukkaa yhteen
-neulo 4 kierrosta aina oikein
-neulo kierros kaventamalla 1. joka puikon alussa
-neulo 3 kierrosta aina oikein
-kavenna taas joka puikon alussa yksi silmukka
-neulo 2 kierrosta jne. kunnes silmukoita on kaksi jokaisella puikolla
-vedä lanka silmukoiden läpi
Etujalkojen sukat:
Luo 20 silmukkaa. Neulo resori kuten takajalkojen sukissa. Neulo aina oikein neuletta 70 kierrosta. Neulo kärkikavennus kuten takajalkojen sukissa.
Muistattekos sellaisen lastenkirjailijan kuin Richard Scarry. Hänen kirjoissaan seikailevat Kissalan Hessu, Mato Matala ja muita Touhulan kaupungin asukkaita. Scarryn kirjassa Iloinen sanakirja Veli-karhu ja Sisko-karhu heräävät pakkasaamuna ja pukeutuvat ulos lämpimästi. Kirjassa on kuvattu sisarusten vaatteet ja kuinka he pukeutuvat kerros kerrokselta.
Kirjasin tähän ylös erään harmaan italianvinttikoiran version pukeutumisesta:
Hertta herää aamulla oman ihmisen noustessa sängystä. Hertta venyttelee ja haukottelee äänekkäästi, kertoen että olisi aika lähteä aamupissalle. Lämpömittari näyttää että ulkona on kovasti pakkasta, -23 °C. Sekä Herttaa että omistajaa puistattaa ajatus kylmyydestä.
Hertan vaatevarastosta kaivetaan esille:
-harmaa alushaalari
-fuksianpunainen mohair-neulepaita
-punainen toppatakki
-viininpunaiset tossut
-vaaleanpunainen pipo
-pinkki kaulapanta + hihna
Ensimmäisenä Hertalle puetaan harmaa alushaalari jossa on potkupukumaiset umpinaiset lahkeensuut. Hertta on huomannut että tällä haalarilla ei voisi yksistään lähteä ulos sillä lahkeet eivät pysy paikoillaan ilman tossuja.
Seuraavaksi haalarin päälle puetaan fuksianpunainen mohair-langasta neulottu paita. Hertalla on useampia vastaavia paitoja. Tässä fuksianpunaisessa paidassa on vähän pidemmät hihat kuin muissa Hertan neulepaidoissa.
Sitten on aika pukea viininpunaiset tossut. Ensiksi pujoitetaan ja kiinnitetään tarranauhoilla tossut etujalkoihin ja sen jälkeen takajalkoihin. Tarranauhat kiinnitetään huolellisesti jotta tossut pysyvät ulkoillessa mukavasti paikoillaan.
Tossujen jälkeen on vuorossa toppatakin laittaminen. Hertan punaisessa toppatakissa uloin kangas on tuulta ja vähän myös vettä läpäisemätöntä ulkoilukangasta. Takissa on sisäpuolella herkullisen värinen flanellikangas ja lämpöeristeenä välissä vanuvuori. Hertan takissa on monta heijastinta jotta Hertta näkyisi pimeässä.
Nyt Hertta alkaa olla valmis lähtemään ulos. Vielä pinkki panta kaulaan ja tietysti laitetaan Hertalle myös pipo. Näin kylmällä kelillä ei tarkene ulkoilla kauaa ilman korvia lämmittävää vaatetta, sehän on selvää. Hertan vaaleanpunaisessa pipossa on ommeltu korville omat korvakolot jottei korvat olisi litistyneinä päätä myöten. Viimeistään pipo saa Hertan tuntemaan olonsa kovin topatuksi mutta pian ulkona vaatteiden olemassaolo unohtuu kun lumessa on paljon mielenkiintoisia hajuja. Onkohan siellä juossut juuri pupu.
Hertan äiti-koira Nora ja täti-koira Lempi puetaan myös Hertan tavoin ennen kuin koko kolmikko on valmis ulkoilemaan. Noran vaatteet ovat erisävyisiä vihreitä, mustaa alushaalaria lukuunottamatta ja Lempin vaatteet taas vastaavasti erisävyisiä keltaisia ruskean alushaalarin kera.
Nyt on koko koiralauma valmiina ulos. Pukeutuminen varsinkin kovilla pakkaskeleillä vaatii kärsivällisyyttä sekä koirilta että ihmisiltä. Joskus käy niin että itse ulkoilu kestää vähemmän aikaa kuin pukeutuminen. Lämpöisissä vaatteissa ulkoilu on kuitenkin paljon mielekkäämpää kuin palelu ja koirilta luonnistuu pissojen sekä kakkojen teko ulos varmemmin kuin liian vähissä vaatteissa. Italianvinttikoirien viluisuudesta huolimatta pidemmätkin lenkit sujuvat hyvin puettuina.
Aamu-ulkoilun jälkeen Herttaa, Nora-äitiä ja Lempi-tätiä odotaa sisällä lämpöisessä maistuva aamuruoka. Omistaja palkitsee itsensä heti kaikkien ulkovarusteiden purkamisen jälkeen kuumalla kahvilla ja lämpöisillä koirilla kainalossa.
