Armi on syntynyt

Joskus 6-7 vuotta sitten Hertan ollessa noin vuoden ikäinen, ystäväni kertoi nähneensä unta jossa minulla oli koira nimeltään Armi. Neljä viikkoa sitten unesta tuli totta.

Utu-äiti ja Björn-isi

 

tumma poika

harmaa poika

Armi

tumma poika

Armi

harmaa poika

Nora 14 vuotta.

Lempin virkattu takki

Syksyllä käsityövimmassa valmistui Lempille muutama takki, yksi virkattu ja yksi neulottu. Sittenpä minulta hajosi tietokone ja jäi myös vaatteiden kuvaamiset. Nyt on uusi tietokone ja tämmöinen kuva löytyi kamerasta. Lempin virkattu mummovaate.

Syksy ja käsityövimma

Syksyn lähestyessä minulla on ollut jo vuosia tapana kaivaa puikot ja langat esiin neuloakseni itselleni uuden pipon. Olen kokenut syksyn virallisesti alkaneeksi kun olen saanut pipon valmiiksi.

Tänä vuonna tuttua mielitekoa ei tullutkaan. Sormet hamusivat kyllä kohti puikkoja, virkkuukoukkuja ja lankoja mutta ajatuksissa ei siintänytkään pipo.  

Alla kuvia vaiheessa olevista käsitöistä. Näistäkin on tulossa lämmikettä talveksi, ei minulle vaan noille pienille viluisille. Laittelen myöhemmin kuvia valmistuneista takeista malleineen.

   

Voi pojat

Meillä oli heinäkuussa kaksi pojankoltiaista hoidossa. Viikko meni hyvin, nautittiin auringosta ja haisteltiin metsää. Hienot pojat, Dobby ja Sonny.

Muusa

Nyt kun on paremmin aikaa niin: Meillä oli keväällä kyläilemässä myös Muusa, Noran tyttären tytär ja Hertan siskon tyttö. Lempin pikkuserkku! 

Muusa oli meillä kuukauden hoidossa omistajan opiskeluiden vuoksi. Muusasta on kasvanut vuodessa mukava lähes aikuinen koira. Lempi toimi tuttuun tapaan taas leikittäjänä ja yksinolot minun ollessa töissä sujui ilmeisen rattoisasti. 
Vähän ehkä alkaa Lempillä jo ikä painaa, sen verran väsyneeltä typy välillä vaikutti iltaisin. Silloin Lemppari saikin tulla minun kainaloon nukkumaan yöksi. 

Hassua että siitä on vasta vuosi kun meidän arkea pyöritti täällä suloinen pentukolmikko emoineen: klik. Muutoin elämä on vaikuttanut yhtä hektiseltä kuin tämäkin kevät.

Muusan kyläilyn aikana ei tullut kaivettua kameraa kertaakaan esille, joten puhelimella otettuja kuvia tarjolla.
  

Ja melkein tämän näköisenä minä Muusa-mussun sitten palautin, tosin en tiedä huomasiko hakija mitään. Tais olla jugurtit jo rapistunu naamalta siinä vaiheessa. 

Veli-Väinö

Herttulin poika Väinö kävi meillä viikko sitten kylässä. Viime näkemästä onkin jo melkein vuosi, vaikka asutaan vaan muutaman kilometrin etäisyydellä. Nyt suunniteltiin yhteistä metsäreissua joka olisi tarkoitus toteuttaa jo tänä kesänä, että jos ei niin pitkää väliä sukutaapaamisessa kuin aiemmin. Minulla on hetkeksi työ- ja opiskelukiireet helpottaneet joten on huippua kun kerkiää suunnitella muutakin toimintaa.

Lempi otti taas ilon irti kaikista vieraista, Väinön omistajia pussaillen ja Väinön kanssa leikkien.

Väinö on kyllä ihan vanhempiensa näköinen. Selkeitä piirteitä äidistä ja selkeitä piirteitä isistä. Lisäksi tuttuja piirteitä joista on kuitenkaan vaikea sanoa kummalta vanhemmalta on peritty. Viehättävä poika, kuten vanhempansakin.

 Riimi-isin omistajan ottama kuva tulevista vanhemmista melkein kolmen vuoden takaa.

Tässä myöskin Väinön vanhemmat vertailun vuoksi. 
Hertan on kuvannut Elisa Honkala ja Riimin kuvan olen kopioinut netistä (kuvaajaa en muista).

Nopealla selaamisella ei löytynyt parempia vertailukuvia ja nimenomaan ilmeistä.