Vapaa viikonloppu

Pitkästä pitkästä aikaa viikonloppu kun ei ole yhtikäs mitään etukäteen suunniteltua tekemistä. Ompelukone meni rikki viikolla, joten ei ole edes sitä tunnetta että pitäisi ommella. Onneksi saan uuden koneen piakkoin niin ei tarvitse käyttää energiaa hajonneen murehtimiseen. Vanhan koneen korjausta kerkiää murehtia joskus myöhemmin.

Kolmikko Nora-Lempi-Hertta on viettänyt viikonloppua aika samoissa merkeissä kuin yleensäkin viettävät elämäänsä, eli nukkuen. Lempi on erikoistunut viime aikoina syömään (ja kyttäämään) mun syömien porkkanoiden jämiä. Yleensähän en anna koirille mitään herkkuja tai ruuanjämiä kun on ihmisten ruokailusta kyse, mutta on muutamia poikkeuksia.

Ensimmäinen poikkeus on epävarma koira ja vieraat. Oli sitten kyseessä pentu tai aikuinen hoitokoira niin niille vieraat saavat antaa muutaman herkun, jopa kahvipöydästä, jotta koiran epävarmuus lievenisi ja se saisi ihmisistä positiivisia koemuksia.

Toinen poikkeus on Lempi. Ollaan käyty Lempin kanssa pitkä tie sen eteen että ymmärrettäis toisiamme. Lempi on tempperamentiltaan erilainen kuin aikaisemmat koirani. Olen ollut välillä valmis myymään (tai lähinnä lahjoittamaan) sen ensimmäiselle vastaantulijalle. Edelleen tulee vitsailtua että sen saa kaupan päälle jos olen tekemässä kauppoja jostain muusta koirasta (pentu/aikuinen"projekti"koira) tai koiran vaatteesta. Tämä ei kuitenkaan pidä oikeasti paikkaansa. Muutamaa piirrettä lukuun ottamatta Lempi on täydellinen ja ennen kaikkea se on täydellinen Lempi. Meille on kehittynyt omia juttuja, sellaisia mitä en tee muiden kanssa, tapoja joilla juuri se saa erityishuomiota. Pienet terveelliset makupalat silloin tällöin omista ruuanjämistä on yksi näistä tavoista. Tosin, tämänkin tämmöinen tiukkis omistaja on rajannut tarkasti. Vain jämät omenasta tai porkkanasta ja toiminta ei ole päivittäistä vaan ennemmin kausittaista.

Itse asiassa on myös kolmas poikkeus. Hertan sisko Utu ja epäonniset pentuprojektit. Tästä aiheesta voisi kirjoittaa kohta kokonaisen kirjan. En avaa nyt asiaa kuitenkaan kuin herkkujen osalta. Eli olen luvannut Utulle että se saa (minulta) paljon herkkuja kun on kantavana ja pentujaan hoitaessa.

Tähän ennalta suunnittelemattomaan vapaaseen viikonloppuun on kuulunut myös muuta epätavallista. Minä en ole mikään himokokki tai -leipuri mutta tänään leivoin niinkin haastavaa herkkua kuin sokerikakkua. Se haastavuus minun kohdalla liittyy siihen että myös paistoin taikinan. Sokerikakkutaikina on niiiiin hyvää ja herkuttelemaan pääsee nopeammin kun jättää paistamisosuuden pois. Hyvinpä maistui paistamisen jälkeenkin ja tästä ei todellakaan yksikään koira saa osuuttaan!

(Koska juuri kehuskelin kokkaustaitojani niin täytyy mainita että taikinassa on kaakaojauhojen jämät eli en onnistunut polttamaan leipomustani vaikka se kuvassa näyttääkin normaalia tummemmalta.)

Viikonloppu on ollut rauhallinen, hiljainen ja pohdiskeleva. Olen haalinut useamman kirjan luettavaksi ja nyt olen käyttänyt aikaa niiden kahlaamiseen sekä neulomiseen. Sopivasti vuorotellen. Välillä vierestä viltin alta kuuluu syvä uninen huokaus.

Osoitteenmuutoskortti