Välillä tämä ajatus on hyvinkin voimakkaana mielessä, välillä autuaasti unohduksissa. Lauman vanhin, 12,5-vuotias mummukka, on vanhentunut olemukseltaan huomattavasti muutaman viimeisen vuoden aikana.
Todellisuus yhteisen ajan vähyydestä iski taas aika lujaa noin kuukausi sitten kun Nora alkoi jättää ruokaa kuppiinsa. Ensimmäinen vaihtoehto kaikista mahdollisista syistä osoittautui oikeaksi ja suuntasimme Noran kanssa hammaslääkäriin. Noralta on poistettu jo aiemmin melkoinen määrä hampaita. Viimeksi vajaa kaksi vuotta sitten peräti 18 hammasta ja sitä ennen joskus vuosia sitten kaksi etuhammasta.
Lääkäri kuunteli Noran sydämen ennen rauhoitusta ja totesi että sydämestä kuuluu selvä sivuääni, voimakkuudeltaan 3/6. Aiemmin Noralla on todettu hyvin lievä sivuääni ja arveltu sen olevan iän tuomaa rapeumaa jossain läpässä, eikä siitä kuulemma ole tarvinnut olla huolissaan. Nyt lääkäri mainitsi että mahdollisesti olisi tarve aloittaa sydänlääkkeet mutta että seurataan vielä hetki tilannetta.
Tällä kertaa röntgenkuvien perusteella poistokuntoisia hampaita oli 11, voihan ankeus. Koiralla on 42 hammasta joten nopealla laskutoimituksella selviää montako mummukalle jäi jäljelle. Nyt Noran yläleuassa on enää yksi kulmahammas, kaikki muut ylähampaat on vuosien varrella poistettu. Alaleuassa on sitten loput sitkeät ja urhoolliset, erityisen sitkeästi siellä killuu vielä yksi pieni etuhammas.
Tänään käytiin Noran kanssa hammaskontrollissa, tai minusta se oli tässä tapauksessa ennemminkin hampaattomuuskontrolli. Lääkärin mukaan suu on parantunut hyvin ja nyt voi aloittaa viimeisten nökösten ahkeran harjauksen. Hivenen on pessimistinen olo tämän taiston kanssa. Etteikö paradontiitti tuhoaisi loputkin hampaat, harjaisi niitä tai ei.
Todellisuus iskee jälleen. Noran hengittäminen on jo melkoisen vaivalloista kun se joudutaan rauhoittamaan. Kuukausi sitten ennen hampaiden poistoa mummukka unohti jo odotushuoneessa ensirauhoitteen vaikuttaessa että pitäisi kuitenkin hengittää itse. Ei auttanut mitkään nenän nipistelyt että olisi vetänyt henkeä. Täytyi nostellella astetta rivakammin koisivaa mummoa sylissä jotta alkoi taas verkkaisesti vetämään henkeä si-sään, ja ulooos.
Onneksi hoitaja tuli hakemaan Noran suht pian toimenpiteeseen ja saivat laitettua sen hengityskoneeseen. Odottavan aika oli kuitenkin pitkä jännittää vanha koira sylissä että riittääkö henki, että oliko nyt jo viimeinen kerta.
Vielähän se henki riitti mutta voi olla että se penteleen paradontiitti ja sen seurauksena seuraava hampaiden poisto jää tekemättä. Voi olla että seuraavan pakollisen rauhoituksen edessä on tehtävä vaikea päätös.
Tänään kontrollissa lääkäri kuunteli myös Noran sydämen ja sivuääni oli pienentynyt huomattavasti. Sydänlääkkeelle ei näin ollen ole onneksi tarvetta. Lääkäri arveli että suun tulehdus oli aiheuttanut tulehduksen myös sydämen läppään ja se oli voimistanut sivuääntä. Suun parantumisen myötä parani myös tulehdus läpästä.
Hyvät uutiset Noran kohentuneesta terveydentilasta ovat huojentavia ja olen kiitollinen Noraa hoitaneelle lääkärille huolellisesta työstä. Tänään selvisi myös että Nora ja Noraa hoitanut lääkäri ovat maannaisia ja olin jotenkin entistä ilahtuneempi ja vakuuttuneempi siitä että Nora oli hyvissä käsissä hammashoidon aikana.
Tässä tukku Noran hömpsöttelykuvia tämänpäiväisen eläinlääkäriin reissaamisen varrelta. Jompikumpi meistä nauttii verkkaisesta askelluksesta ja kaiken maailman hajujen ihmettelystä. Kuvien määrä korvaa laadun.
Ja jälleen kotona, omassa tuolissa.
