Huhti-touko-kesä-heinä

Niinpähän vierähti kevät ja kesä.Vähän varkain mutta kuitenkin suurella hartaudella. 
Ajatukseni ovat pyörineet ihan tavallisen arjen pyörteissä. Koirat, työt ja vapaa-aika. Hengästyttävän vähässä ajassa on tapahtunut hengästyttävän paljon. 

Utu sai vihdoin kolme ihastuttavaa pentua ja ne ovat onnellisesti asustelleet uusissa kodeissaan jo parisen kuukautta. Tässä muutamia kuvia kahden ensimmäisen kuukauden ajalta kun pennut olivat viihdyttämässä täällä meitä. 

 
Lempin ja Hertan kasvattajan kanssa treffattiin Hertan pojat Pirlo ja Nemo omistajineen. Ihanat pojat ja ihanat perheet! 
Pienelle Nemolle oli sattunut haaveri ja se köpsötteli heinäkuussa tapaamisen aikoihin toinen etujalka paketissa. Pojat ovat ulkonäöltään ja olemukseltaan niin ihanan hämmentäviä sekoituksia isäänsä ja äitiään, ja isovanhempiaan. 

Nemo:

Pirlo: 

 

Sonny ja Dobby olivat meillä vajaan viikon hoidossa ja se toi taas vähän vaihtelua arkeen Utun pentuprojektin jälkeen. Myös nämä italialaiset pojat ovat hauskoja tapauksia ja ovat tervetulleita toistekin. Pojat olivat minulla aina töissä mukana ja käyttäytyivät hirmu nätisti.

Hertta kävi virallisessa silmätarkastuksessa, tämäkin tapahtuma ajoittui heinäkuulle. Tuloksen myötä pakkasin pentuaitaukset pidemmäksi aikaa varastoon. 
Hertalle ei tule enempää jälkeläisiä ja minun Armin tulo siirtyy hamaan tulevaisuuteen. Tämmöiset tilanteet ovat samaan aikaan surullisia että helpottavia. Elämä jatkuu ja koira on sama kuin ennenkin. Nyt ei tarvitse pohtia enää urosvaihtoehtoja, astutusta eikä muita jalostukseen liittyviä juttuja joista onnistun aina löytämään stressiin aihetta. 
Luopumisen ja hetkittäisen surun tilalle tulee keveys.

Tänä(kin) kesänä olen opetellut hoitamaan kukkia. Ihan helppoja ja halpoja kesäkukkia parvekkeella. Jostain syystä minulle on tosi vaikeaa kastella kasveja oikea määrä. Joko hukutan tai kuivatan kukat, tai molempia vuoronperään. Kuinka eläimet onkaan paljon helpompia tässä suhteessa! 
Vaan tällä kertaa kasvit ovat pysyneet hengissä jo kohta kaksi kuukautta ja koen suurta onnistumisen iloa. Siellä ne pelargoniat, härkä- ja ruusupavut kasvaa ja kukkii.

Ollaan tavattu nyt lomalla myös Hertan poikaa Väinöä omistajansa kera. Asuvat nykyään melkein rikollisen lähellä meitä ja jaetaan samat lenkkipolut. Myös Utu ja pentunsa Muusa muuttavat ihan kohta kävelymatkan päähän meistä. 

Elämä ja arki tuntuu juuri nyt muutenkin aika mukavalta, vai mitä Hertta!